Afterw.rds

Vastaan tietenkin mielelläni kirjeeseenne; tässä ensimmäinen vastaukseni kysymyksiinne.

Koksa vastaamalla kirjeeseen - oli tämä sitten vaikka simulakrumina ja lopullisen 'afterwordin' muodossa (lopullinen on tässä tapaukessa aina simulakrum) - mitään ei suljeta, mitään ei saateta päätökseen, vaan sananvaihto jätetään avoimeksi (tätä jopa korostetan muodollisella sopimuksella äärettömästä avoimuudesta), ja puheenvuoro annetaan takaisin. Ensimmäinen vastaukseni (sikäli kuin vastausta on) on täten, että vastauksena esitetty Afterword ei koskaan ole viimeinen sana.

Koksa viimeistä sanaa ei pidä olla; tässä se mitä viime kädessä haluaisin sanoa. Afterword ei ole, sen ei pidä olla, sen ei pitäisi koskaan olla viimeinen sana. Tietenkin afterwordin paikka on vasta diskurssin jälkeen; se on kuitenkin diskurssista tarpeeksi irrallaan tai erillään, siten ettei se saata diskurssia päätökseen, sulje tai lopeta sitä, pane keskustelulle viimeistä pistettä. Afterword nostaa sulkeet mutta ei säilytä-kumoa niitä; se ei tuo itseään absoluuttisesti esiin eikä se esitä mitään jonkin Aufhebungin säilyttämis-kumoamisessa. Kyse on toisenlaisesta tasosta, toisesta temporaalisuudesta. Ja tämä toinen taso ja toinen temporaalisuus on riitävän heterogeeninen voidakseen sisällytää itseensä sellaisen epäjatkuvuuden, jonka haavat eivät arpeudu. Tikkejä ei tarvita silloin kun on kyse après-coupista, afterwordin Nachträglichkeitista.

Tästä 'pitämisestä' tulen johtamaan muut kirjeni väittämät - vastatakseni kysymykseenne ja ollakseni saattamatta mitään päätökseen. Tulen epäilemättä allekirjoittamaan tämään tämän kvasi-lopullisen afterwordin; tällä ei kuitenkaan ole juurikaan merkitystä sikäli kuin olemme omaksuneet näkemysen, että afterword ei ole viimeinen sana eikä allekirjoitus (joka ei ole sana siten kuin muut eikä varsikaan 'termi') afterword tai lopullinen päätös.

Näiden johdattelevien tai alustavien huomioiden jälkeen - toisin sanoen, tämän forewordin jälkeen - voinkin aloittaa:

1. Ehdotatte otsikoita tälle afterwordille. On totta katson aina parhaaksi antaa moniselitteisiä otsikoita, plurakisoida otsikot, nämä 'ensimmäiset sanat', jotka eivät ensimmäisiä sanoja ole ja jotka, kuten ehdotatte, I quote, 'Could be entitled "Afterword", or "Afterwords"? (Or "After Words" or "Afterwards"??).' Valintani on Afterw.rds - tämä huomaamaton katkos, joka mobilisoi kaksi kirjainta kohti tätä nominin ja ei-nominin välillä horjuvan yhden sanan epätodennäköistä päätepistettä. En usko että kysymykseen 'Waht is an afterword?' voidaan vastata koska, kuten edellä esitin, diskurssin (jota afterword ei loppupäätelmän, viimeisen sanan tai viimeisen tuomion ja kaikkein viimeksi apokalyptisen lopun ennutuksen tavoin saata päätökseen) kulun epäjatkuvaksi tekevänä afterword vetäytyy samalla ontologian logokselta ja kaikelta 'mikä on?' kysymyksen alla esittäytyvältä. Afterwordin 'logiikka' ilman logiikkaa ja ilman logosta viittaa siihen mikä tulee kysymyksen 'mikä on?' tason, auktoriteetin ja merkitysen jälkeen. (Alussa oli kenties logos; kuitenkin, historiaa tällä tavoin uudelleen tarkasteltaessa, afterword ei enää tälle logokselle kuulu; afterword ei ole termi, ja sen osoittama jäkeenpäin ei kuulu, läsnäolevien 'nykyhetkien' tavoin, jatkumoon 'ennen', 'nyt ja 'jälkeen'.) En väitä että tämä koskisi kaikkia afterwordeja, kaikkea kirjoitusta joka näkee asiakseen kulkea tämän otsakeen alla ja olla logoksen haltuunotettavissa - ja pitää tätä halttunottamista jopa päämääränään. Kuitenkin jos tehdään ne johtopäätökset, jotka seuraavat tarloin määritellyn afterwordin rakenteesta ja siitä mihin se vetoaa, päädytään edellä todettuun, toisin sanoen kysymyksen 'mikä on?' ja kaiken sitä hallitsevan logiikan, ontologian ja teleologian tuolle puolen (eli myös arkhen, käskyn ja alun, toisin sanoen arkeo-logian tuolle puolen). Huomannette, minkälainen yhteenkuuluvuus alkaa ilmetä afterwordin oudon kokemuksen ja sen välille, mitä kutsutte 'dekonstruktioksi' (yksikössä).

2. Näin tulenkin toiseen kysymykseenne: 'Can deconstruction have an afterword?' Lyhyesti todettuna ja vakavasti otettavana heittona vastattuna: sillä ei voi olla, mutta sillä täytyy olla. Dekonstrokiolla ei voi olla afterwordistia sikäli kuin hypoteesi dekonstruktion afterwordistä edellytää, että sen diskurssi olisi loppuunsaatetun japäätetyn totaliteetin muotoista: kirjan mallin mukaista, Kirjan, johon perustuen ja jonka ulkopuollela jokin postskriptum tai jotkin loppusanat lisäisivät toiset 'päätössanat', toisen termin. Kuten tiedätte, 'dekonstruktio', dekonstruktiivistyylinen kirjoitus, dekostruktio kokemus, ei ole tällä tavoin totalisoitavissa tai post-totalisoitavissa, eikä sitä voi pysäytää johonkin 'viimeiseen pisteseen' jonka jälkeen jokin post-word voitaisiin kirjoittaa. Jotakin joka olisi post, ei ole; on vain 'posteja' ja 'postia' [postes] jollekin dekonstruktiolle, telekommunikaatioita, ja, kuten hyvin tiedätte, telepatioita ilman täyttä läsnäoloa. Tai ainakin määrätty 'täydennyksen logiikka' (ja, kysymykseenne vastatakseni, siihen minun olisi pohjimmiltaan tässä vedottava) sisällyttää 'dekonstruktioon' tämän vajauksen tai puutteen, tämän de-totalisoivan periatteen, joka vältämättömällä tavalla ja loputtomasti vaatti afterwordin tuomaa täydennystä. Mutta jos afterword on täydennys - onko se silloin yhä nimensä korpusta, johon se näyttää olevan lisättävissä ulkopuolelta ja jälkeenpäin? Pystyykö afterwordista yleisesti käytössä oleva käsite, se mitä yleensä ja dominoivalla tavalla kutsutaan afterwordiksi, kattammaan täydennyksen logiikan? Eikö tämän käsitteen tarkoituksena päinvastoin olekin kieltää ja torjua tämä logiikka, vaientaa se kuolaaksi?

Ja kuitenkin, samoista syistä johtuen, samojen premissien mukaisesti, 'dekonstruktiolla' täytyy olla afterword jota sillä ei voi olla. Näin siksi että 'dekonstruktio', koska se on aina epätäydellistä (epätäydellisyys ei ole tässä puutteen negatiivisuutta), on päättymätöntä, 'päättymätön analyysi' ('teoreettinen ja käyännöllinen', kuten vielä jokin aika sitten oli tapana sanoa). Koska se ei ole suljettavissa systeemiksi, koska se on systeemitotaliteetin dekonstruktio, 'dekonstruktiolla' täytyy olla täydentävä afterword aina kun se on vaarassa stabilisoitua tai 'täayttyä' formalisoiduksi diskurssiksi (oppijärjestelmäksi, metodiksi, rajattavissa ja kanonisoitavissa olevakis korpukseksi, opettavissa olevaksi tiedoksi jne.). 'Dekonstruktion' täytyy olla smalla kertaa sekä mitä se on ja mitä se itse ei ole: jälkivaikutus, eräänlainen afterword 'kaikelle', 'kaikelle' sille, mikä ei ole totalisoitavissa: filosofian 'kaikkeudelle', tai pikemminkin käsitykselle äärettömästä totaliteetista, kaikialla ja kaikissa niissä muodoissa joissa tämä käsite voi esittäytyä: afterword läsnäololle tai itse läsnäolevan esittäytymiselle. Viime kädessä tämän topoksen outo strukturi - se, että 'dekonstruktion' täytyy olla sitä mitä se ei voi olla - avaa tien läsnäolevan muodossa, jota ei voida ennakoida [pre-voir: ennalta-nähdä] eikä pro-grammoida; se on täten myös avaus vapauteen, vastuuseen, päätöksentekoon, etiikkaan ja politiikkaan - kaikki termejä jotka olisi vedettävä pois läsnäolon, tietoisuuden tai intention dekonstruoitavissa olevasta logiikasta. Olen tätä myös toisaalla kutsunut mahdottoman kokemukseksi - joka ei ole kovin hyvä ilmaus, mutta joka jää kuitenkin, ainakin minun nähdäkseni, 'dekonstruktion' vähiten huonoksi ja 'välttämättömimmäksi' määritelmäksi, siten että välttämättömyyden käsite ei tässä enää ole mahdottoman käsitteen kanssa ristiriitainen. Että välttämätön on mahdotonta tai pikemminkin mahdoton välttämätöntä - tässä kenties syy siihen että 'dekonstruktiolla', joka 'elää' tästä ristiriidasta, täytyy olla afterword kenties yksinkertaisesti siksi, että se 'on' tai lupaa olla sitä, tulee olemaan luvannut olla sitä, erään futuuri II:n [futur antérieur] modaliteetin mukaisesti, joka ei enää, toisin kuin usein lullaan, modalisoi preesensin tempusta (mistä johtuu afterwardin ja forwardin välinen outo suhde 'dekonstruktion' ajassa, tilassa ja 'liikkeessä'; tämä selitää myös sen, miksi liitän afterwordin afterwardiin otsikossani.)
(Esitän tässä itselleni kysymyksen, jota minulla ei ole aikaa tai voimia rytyä selvittelemään: olisiko minun mahdollista löytää ohjelma (esimerkiksi tietokoneohjelma), jonka avulla voison sovittaa ja kääntää afterwordia koskevaksi sen mitä olen aikaisemmin kirjoittanut (ja mikä olisi näin ollen ysinkertaisesti symmetristä) koskien esipuhetta, alkulausetta, johdantoa jne. La Dissemination-teokseni alussa, osassa jonka otsikoin

HORS LIVRE
Préfaces.

3. Kolmanteen kysymyseenne ('What is the time of an afterword? And place?') olen periaatteessa epäilemättä jo ryhtynyt vastaaman. Uudelleen lukeminen ja kääntäminen riittänevät tässä. Lisään vain yhden täydentävän huomautuksen, postskriptumin, niin sanoakseni, siihen mitä edellä totesin. Eli sen että Nachträglichkeitin käsite, joka ranskaksi käännettynä on 'après-coup' (ja jonka englanninkielistä käännöstä en tunne) on epäilemättä varsin kiinnostava. Nachträglichkeitin avulla, koska se vetää afterwordin käsitteen pois tietoisuuden ja tietoisuudeksi ymmärretyn läsnäolon logiikasta, voidaan tätä afterwordin käsitettäyksityiskohtaisesti uudelleen tarkastella topo- ja kronologiikassaan. Nachträglichkeitin käsite ei kuitenkaan tee tätä itsestään, ja usein ne käyttötavat, joihin se on määrätyissä psykoanalyyttisississa diskursseissa alistettu, haltuunottavatkin sen takaisin aikaan ja tilaan, siihen logosentriseen totalisaation talouteen, josta edellä puhuin. Ymmärtäessään Nachträglichkeitin käsiteen yksinkertaiseksi [tuonnemmaksi siirtäväksi, O.P.] säilyttämis-tai säästötoimenpiteeksi, viivytykseksi tai kiertotieksi (Umweg), yksinkertaiseksi kirjoittautumispaikan siirtymäksi, ilman heterogeenisuutta, toisin sanoen ilmandifferncea, nämä psykoanalyyttiset käyttötavat alistavat tämän käsitteen torjunnan taloudelle. Se après-coup, johon viittaan tietyssä dekonstruktio-työssä ja sen ehdollistamassa afterwordissä, ei rajoitu näin ymmärrettyyn Nachträglichkeitiin. Tämä après-coup 'dekonstruoi' senkin ja liikkuu kohti sitä, mikä Nachträglichkeitin ylittää ja kantaa sen tuolle puolen tai jälkeen. Afterword on 'jäljessä kulkeva', court après, kuten ranskaksi sanotaan, eikä se koskaan lakkaa hengästymästä ajaessaan takaa sitä, mikä on sen edellä. Tämä edessä ja takana olevan inversio on La carte postale - teokseni teema. Platon on Sokrateen edessä koska hän on Sokrateen takana ja tulee Sokrateen jälkeen; ja he molemmat kirjoittavat eräänlaisen afterwordin, toinen siksi, että toisen puhe oli ensin ja toinen siksi, että toisen kirjoitus oli ensin. He ovat toinen toisensa edellä ja odottavat toinen toistaan, kuitenkin ilman vähäisimmänkään vastavuoroisuutta. Afterword tai Nachwort on yhteensovittamaton vähäisimmänkään symmetrian kanssa, ylipäänsä vähäisimmänkään kokonaisuuden muodostavan 'synin' kanssa. Lain-ulkopuolella-oleminen (Vor dem Gesetz - ajatelkaamme Kafkan tekstiä) panee samalla sekä liikkeelle että lamauttaa saman avoimen oven ja saman aporian edessä.

4. 'Might it be possible to suggest that there is only "afterword"?' - tämä on neljäs kysymyksenne. Todella kiinnostava ehdotus, joka saattaisi soveltua yhteen sen kanssa mitä juuri rohkenin esittää. Jos se, mikä tulee 'edellä', ei ole koskaan totalisoitavissa, ei ole olemassa puhdasta 'edellä' - olemista vaan kaikki alkaa viivästymisellä ja differancella; kaikki alkaa vetoomuksella afterwordiin, siihen sitoutumisella tai sitä koskevalla vaatimuksella. Dekonstruktio olisi nimenomaan tätä. Ja nimenomaan, koska se tulee 'sanan jälkeen' ja tapahtuu diskurssin tuolla puolen, dekonstruktio ei - kuten teoksessani De la grammatologie - kohdistu ainoastaan logo-fonosentrismiin, se ei ainoastaan aseta kyseenalaiseksi sanan ('sanan' ja vokaabelin lingvistiikan) auktoriteettia, ykseyttä ja identiteettiä itseään vaan painottu siellä, missä ei enää ole kyse yksinomaan diskurssista tai semantiikasta vaan myös ja ennen kaikkea institutionaalisista ja poliittisista rakenteista.

Kysymykseenne kuuluva 'only' ('... to suggest that there is only "afterword"') uhkaa kuitenkin tehdä afterwordista yhä pääasiallisen, ensisijaisen, totaalisen, sanalla sanoen 'ylhäisessä yksinäisyydessään' olevan ja täten monarkkisen tekstin: oman auktoriteettinsa absoluuttisen teidon, itse itsensä oikeuttavan hallitsevan sanan, eskatologisen diskurssin, äärimmäisyyden adventin. - Vastaan siis ei; ja pidän tästä syystä myös kiinni monikosta ja sen avoimuudesta (afterwords, afterwards), mikä jää tulevaksi.

5. Viimeiseen kysymykseenne ('And that the time and place of an afterword, this afterword, could be identified with the time and place of "deconstruction in Finland"?') minulla ei ole vastauksen hiventäkään, eikä edes periaatetta sellaiseen. En rohkene - 'I hope not' - todeta mitään, en Suomen enkä dekonstruktion osalta. Ja olisin varuilllani niiden suhteen, jotka kääntäisivät Suomen - Finlande - yksinkertaisesti 'lopun maaksi', 'pays de la fin' , niin kuin Finistère Ranskan Bretagnessa (erotuksena teidän Isosta Britanniastanne [Grande Bretagne]) tarkoittaa äärialuetta, lopun maata.

Telepaattisin terveisin,
Jacques Derrida

P.S. Tarvinneeko minun korosta, että tätä tekstia, joka on enemmän tai vähemmän kieleni, toisin sanoen rnaskakielen säätelema, ei voida kääntää takaisin ranskaksi, ja että se tulee olemaan sitäkin vaikeampi kääntää englanniksi. 'Afterwordille' ei ole olemassa ranskankielistä vastinetta. Eikä Afetrw.rd sisälly minkään tunnetun kielen sanakirjaan. Try any language + Finnish.

Epilogi. Jos vielä haluatte julkaista tämän tekstin, voisitte tietenkin yrittää tehda sen useilla kielillä (joista vähintään kaksi erikielistä ladottaisiin vastatusten).